Miksi?

Kun ihminen sairastuu syöpään, monella tulee mieleen kysymys ”Miksi?”. Olisinko voinut tehdä jotain toisin pysyäkseni terveenä –  miksi juuri minä? Kun kohtaa asian tai tapahtuman, jota ei voi hallita, herää ihmisessä monesti luontainen tarve ja uteliaisuus ymmärtää ja saada selitys tapahtuneelle. Syöpää voisi vaikka verrata avaruuteen ja sen äärettömyyteen, jota maallikon on vaikea hahmottaa ja konkretisoida omassa mielessään. Syöpä on kuin ”musta aukko”, jota on vaikea käsittää, mutta joka kuitenkin vetää puoleensa koko kehon energiat.

Aina silloin tällöin mediassa on heikolla journalismilla laadittuja artikkeleita, jotka antavat ohjeita otsikoilla tyyliin ”Näin vältät syövän” tai ”10 vinkkiä välttää syöpä”. Syöpään sairastunut pohtiessaan kysymystä ”Miksi?”, saattaa tuntea voimakasta syyllisyyttä lukiessaan näitä artikkeleita – ja aivan turhaan. Terveet elämäntavat edesauttavat ihmisen hyvinvointia kokonaisuudessaan, mutta syöpään sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa, ja sen voi kohdata niin terveitä elämäntapoja noudattava kuin myös epäterveellisiä elämäntapoja omaava ihminen – syöpä voi tulla kenelle tahansa tässä universumissa.

Sensijaan, että esittää itselleen kysymyksen ”Miksi?”, voisi hetkeksi kokeilla pysähtyä kysymyksen ”Miten?” äärelle, ja suunnata voimavarat siihen, että miten menen elämässäni eteepäin syövästä huolimatta. Ihmisen fyysinen rakenne jo puoltaa eteenpäin menoon – onhan takaperin kävely aika luonnotonta. Eteenpäin menon ei tarvitse tarkoittaa kaikkien unelmien ja ”sitku” –asioiden toteuttamista, vaan ihan tavallisen arjen jatkamista katse eteenpäin suunnattuna. Ne tutut ja turvalliset arkipäivien rutiinit voivat alkaa tuntua voimaannuttavilta, kun huomaa syöpähoidoista huolimatta jaksavansa tehdä arjen askareita. Aiemmin näkemättä jääneet arjen maisemat voivat yllättäen tuntua todella merkityksellisiltä ja jopa uusilta kokemuksilta.

Toivon että kaikki, jotka joutuvat kohtaamaan syövän ovat rohkeita ja saavat kerättyä sisäistä voimaa etteivät syyllistä itseään etsiessään vastausta kysymykseen ”Miksi?” – solutasolla tapahtuneet sattumat kun eivät ole hallittavissa. Joku voi saada voimia siitä, että hakee paljon tietoa syövästä ja sen hoidosta lääketieteen näkökulmasta, kun taas toinen voi tukeutua omaan elämänkatsomukseensa ja saada siitä henkisiä voimavaroja kohdata vaikea elämäntilanne. Toiselle hakeutuminen vertaistukeen, jossa saa keskustella toisten sairastuneiden kanssa ja saada omalle kokemukselle perspektiiviä voi antaa tilaisuuden olla vain oma itsensä. Voimavarojen salliessa ajan ottaminen rakkaille harrastuksille voi tuoda myös erittäin tervetulleen tauon syöpähoitojen keskelle.

Itse olen kokenut todella voimaannuttavaksi sen kuinka toisen ihmisen myötätunto kannattelee ja se tunne, että en ole yksin. Läheisten ihmisten tuki on korvaamatonta, mutta ylipäätänsä ihminen ihmiselle oleminen auttaa sairastunutta eteenpäin, ja luo äärettömään avaruuteen kiintotähtiä, joiden avulla on helpompi navigoida eteenpäin. Suuntaamalla katseen rohkeasti eteenpäin ja katsomalla ympärilleen kuinka elämä jatkuu, voikin yllättäen löytää itseään rauhoittavan vastauksen ja selityksen mieltä painaneelle kysymykselle ”Miksi?”.