Kiitospuhe

Keväällä 2023 järjestimme Hämeenlinnassa Veikkauksen tuotoilla tuetun Ilon polulla -kurssin yhteistyössä ratkaisukeskeisen terapeutin Outi Kainunkankaan kanssa.
Kurssille osallistui 10 syöpään sairastunutta. Kurssilla omia voimavaroja ja mielen joustavuutta etsittiin mm. erilaisten luovien sekä luonnossa tehtävien harjoitusten kautta. Viimeiselle kurssikerralle osallistujat saivat tehtäväkseen suunnitella pienen kiitospuheen, jossa he kertoivat, mistä asioista he voivat kiittää itseään sairauden matkalla ja miten toiset kurssilaiset ovat olleet apuna oman polun rakentamisessa. Kurssille osallistunut Arja antoi luvan julkaista oman kiitospuheensa kaikille vertaistueksi ja ajatuksia herättämään.

KIITOSPUHE

Kevään korvalla kokoonnuttiin Ilon polulle innokkaana istumaan, ventovieraina ”vaivoistamme” vaikeroimaan, vertaistukea vakaasti vaatimaan, kokemuksistamme kaikenlaisista kertomaan.
Outi-ohjaajamme oivallukseen ovia osoitit, likoon luovaankin laittamaan laitoit, polkujani perin pohjin pohdiskelemaan.
Kerran katkeruuden kahleisiin kompastuin, syövereihin syviin sairauksissani syöksyin, monttuun mustaan mätkähdin.
Mielessäni monia mietteitä myllersi, mutta murheeni mahtavasti maadoitin.

Ajatuksilleni aikaa annoin, anteeksiannollekin. Avartamaan ahdasta ajatusmaailmaani antauduin.
Tämä tajuntaani täysillä tallentui, enää en empinyt elämääni eheyttää.
Unelmille uskomattomille uumoilemaan uskaltauduin, positiivisuuden polulle pääsin, kurkottamaan kaihoamaani kukoistuksen kehään.
Lempeän leppoisuuden löysin, itkuni itsekseni itkin. Helpotti! Hyväksyin hetkelliset heikkouteni, uskalsin urhoollisesti ”uudestisyntyä”.

Valonsäteitä villissä viidakossani vilkuilin, tunnelinpäässä toiveideni toteutuvan tunsin, haaveeni hehkuviksi havahdutin.
Terveyden tietä tavoittelemaan tahdon!!!
Lohdutuksia leppoisia lupailitte, kokemuksistanne keinoja koriini keräilin,
ilonpisaroita iltoihini iskostin, metsäretkillämme muistoja mieluusti makustelin,
elämyksillekin ennennäkemättömille ennätin.

Alun arkajalka-Arjasta avautuikin voimakkaasti tunteva, tunneälykäs tosinainen.
Tahtomattani tunneskaalanikin terävöityi.
Toivoon tähtäsin, toivon taas tavoitin.
Itsekehuni kapeaksi koetin kiilata, tahallisesti tietyt taitoni tuonnemmaksi työnsin.
Olen olossani ja olemuksessani onnellinen!

Kiitollisena kiitän ja kumarran kaikkia kurssilaisia, muonittaja-Marjaa ja ojentaja-Outia. Toiveikkuutta teillekin seuraavin sanoin suonette sanoa:
Muista ilo ja löydä toivo.
Tiesittekö, että Toivo on höyhenpukuinen ja sielunoksallaan sanattomasti laulaa vain eikä milloinkaan lakkaa.
Toivo on sinussa aina, pidä yllä sitä vaikeinakin hetkinä.
Toivossa on hyvä elää, sanoihan niin lapamatokin ennen kuin siirtyi Uskoon.
Sielussamme elävä ja asuva ilon Toivo-lintu ei koskaan lakkaa laulamasta –
älä sinäkään lakkaa sitä kuulemasta!

-Arja-