Haetaan tositarkoituksella päiväkahviseuraa ruuhkavuosi-ikäisille
Syöpä saattaa osua kohdalle, mutta sen aika on joskus sitten vanhana. Ainakaan parantumatonta syöpää ei sairasteta nuorena. Vähänpä tiesin, kunnes levinnyt syöpä tuli omaan elämääni vähän päälle nelikymppisenä.
Syöpään sairastuminen on shokki aina, iästä riippumatta. Erityisen raskasta on sairastua parantumattomasti nuorena. Kohdallani diagnoosi pysäytti ruuhkavuosien ruuhkan kertaheitolla, ja maailma heilahti peruuttamattomasti uudelle kiertoradalle.
Erityisen pahalta tilanteessa tuntuu se, että useimmat parantumattomasti sairastuneet ovat eläkeiässä. Hoidoissa puhutaan lapsenlapsista ja talvenviettohaaveista aurinkorannikolla. Jos osallistun vertaistukiryhmään, minua luullaan ryhmän vetäjäksi. Lääkärin odotusaulassa kerään ihmetteleviä katseita – mitä tuo nuori ihminen täällä tekee? Huomaan kaipaavani ikäistäni seuraa, jonka elämän sairaus on niksauttanut sijoiltaan.
Lääkärini lohdutti minua kertomalla, että kaltaisiani, eli levinnyttä syöpää sairastavia työikäisiä on hänenkin potilaissaan useita. Lääkärit eivät kuitenkaan saa välittää potilaiden yhteystietoja, vaikka potilaat itse sitä pyytäisivät.
Terhokoti järjestää kuulemma laadukasta vertaistukea, mutta mukaan päästäkseen pitäisi olla saattohoitovaiheessa. Eräs suositteli Nuoret lesket ry:n vertaistukitoimintaa, tosin ensin minun (tai oikeastaan puolisoni) pitäisi kuolla. Tässä kohtaa mustan huumorin hermopistettäni alkaa jo kutittaa, ja suupielet nykivät. Tämähän on vitsikästä!
Lääkärin mukaan useimmat ikäiseni eivät halua puhua tilanteestaan muiden kanssa. Todellako? Minä väitän, että jos sairastut parantumattomasti keskellä elämääsi ja sinulla on pahimmassa tapauksessa pieniä lapsia, tieto siitä, että et ole ainoa, helpottaa suuresti. Jos vielä pääset keskustelemaan toisen samassa tilanteessa olevan kanssa, olet onnekas.
Syöpäkaveria etsiessäni Etelä-Suomen Syöpäyhdistys tarjosi lopulta auttavan kätensä, ja sain yhteyden ikäiseeni ihmiseen, joka sairastaa parantumatonta syöpää. Reilun vuoden tuntemisen jälkeen uskallan nimittää häntä jo ystäväkseni. Yhdessä aloimme pohtia, voisimmeko auttaa muita samassa tilanteessa olevia tavoittamaan toisensa.
Etelä-Suomen Syöpäyhdistys kuuli tarpeemme ja järjestää kesäkuussa matalan kynnyksen tapaamisen levinnyttä syöpää sairastaville alle 50-vuotiaille. Menemme Ateneumin taidemuseoon, ihmettelemme taidetta ja hörppäämme kahvit. Saatamme puhua elämäntilanteistamme, tai sitten ihan muista asioista – tärkeintä tapaamisessa ei oikeastaan ole puhuminen, vaan tieto siitä, että emme ole yksin. Minä ja ystäväni odotamme tapaamista innolla.
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan Taidetta ja kahvia ruuhkavuosiin Helsingissä -tapahtuma