Ei hyvästi vaan näkemiin ja voimaa päiviin tuleviin
Aloitin aikuisten syöpäpotilaiden kuntoutusohjaajana 1995 Päijät-Hämeen keskussairaalassa Kuntoutustutkimusyksikössä. Työ on ollut ostopalveluna Etelä-Suomen Syöpäyhdistykseltä. Työn oli aloittanut 1990 Hannele Salovaara, joka siirtyi kokonaan Essyn Lahden toimipisteeseen. Työni oli aluksi puoli virkaa ja tein toisen puolen entisessä työpaikassani kirurgian osastolla. 1998 kuntoutusohjaajan työ muuttui kokopäiväiseksi ja jäin osastotyöstä pois.
Työnkuva oli aivan erilainen kuin entinen osastotyö. Olin hoitanut osastotyössä päivittäin hyväennusteisia syöpäpotilaita, mutta paljon myös huonoennusteisia. Ennen 90-lukua huonoennusteisten syöpäpotilaiden ennuste oli hyvin lohduton. Tänä päivänäkään kaikkia syöpään sairastuneita ei voida parantaa, mutta usein voidaan auttaa niin, että jotkut potilaat jäävät syöpäkroonikoiksi. 90-luvulla syövänhoito kehittyi valtavasti. Tänä päivänä syövänhoito on aivan eritasolla kuin ennen. Syöpädiagnoosin alkuvaiheen tuntemukset ovat pysäyttävät ja potilas tarvitsee tukea sekä tietoa uudessa elämäntilanteessa. Raskaat ja myös joskus pitkät syöpähoidot aiheuttavat pidemmäksi ajaksi tai pysyvästi muutosta entiseen elämään. Kuntoutusohjaaja voi olla tässä tukena ja ohjata monissa asioissa.
Kuntoutusohjaajana tapaan potilaita ja läheisiä sairauden alkuvaiheessa osastolla. Keskustelemme sairauden alkuvaiheen tuntemuksista, henkisestä tuentarpeesta ja kotona selviytymisestä uudessa sairauden aiheuttamassa elämäntilanteessa. Kerron syöpäpotilaan tukipalveluista ja tukihenkilötoiminnasta. Ohjaan Essyn laajasta toiminnasta sekä tuesta potilaalle ja läheiselle. Tapaan potilaita myös hoidon aikana syöpäpoliklinikalla, missä on nykyinen työhuoneeni. Teen kotikäyntejä ja näissä korostuu koko perheen jaksaminen tilanteessa. Kuntoutusohjaaja auttaa myös tarvittavien etuisuuksien neuvonnassa sekä avustaa niiden hakemisessa. Yhteistyö monien hoito- ja sosiaalialojen asiantuntijoiden kanssa on tärkeää. Potilas hyötyy, kun saa laajan ja päivitetyn tiedon avuista sekä tuista.
Olen järjestänyt syöpäpotilaille ja läheisille sairaalassa Ensitietopäiviä. Niitä on kaikkiaan 13 vuodessa. Näiden tilaisuuksien tarkoitus on antaa osallistujille laajasti lisätietoa ja myös vertaistukea. Olen osallistunut myös Essyn Lahden toimipisteen Ensitietokurssien pitämiseen Hannale Salovaaran kanssa. Hänen kanssaan pidimme 2000-luvun alussa useita kursseja palliatiivisen hoitovaiheen potilaille ja heidän läheisilleen. Nämä kurssit pidettiin Kyyrönkaidassa, Kurkku- ja Suusyöpäyhdistyksen kurssikeskuksessa. Kurssien aikana tuli esille, miten tärkeää palliatiivisen hoidon vaiheessakin ihmisille on toiminta ja toisten tapaaminen. Vaikka potilaat liikkuivat paljon enemmän kuin kotona, heidän kipuläkkeen tarpeensa joskus pieneni. Näistä kursseista on erittäin hyvät ja lämpimät muistot.
Olen pitänyt hoitajille syöpähoitaja -ryhmää, johon osallistuu hoitajia sairaalan eri poliklinikoilta ja osastoilta. Tapaamisten tarkoitus on kehittää yhteistyötä sairaalan sisällä sekä potilaan syöpähoitotyötä.
Jään 31.5. eläkkeelle osittain haikein mielin, mutta myös toiveikkaana työni jatkamisesta. Iita Eskelinen jatkaa syöpäpotilaiden kuntoutusohjaajana. Hän on erittäin motivoitunut ja kiinnostunut tästä työstä.
Olen kiitollinen, että Hannele 1995 ehdotti hakemaan tätä työtä, jossa elämänasenteeni on varmasti kehittynyt tapaamieni potilaiden kautta. Osaan arvostaa elämää ja nauttia monen potilaan tavoin hetkestä, enkä odota vain aurinkopäiviä.
Kiitos monien vuosien yhteistyöstä kaikille yhteistyötahoille ja potilaille sekä läheisille, joiden rinnalla olen saanut hetken aikaa kulkea.
Ei hyvästi, vaan näkemiin ja voimia päiviin tuleviin meille kaikille.