Havainnointia

Kautta vuosisatojen havainnot ovat vieneet lääketieteessä kliinisen työn perusteisiin. Kiistat havainnoinnin luotettavuudesta ovat leimanneet lääketieteen historiaa ja samalla määrittäneet käytännön työtavat. Oleellista lääkärin työssä on kuitenkin aina ollut potilaan kohtaaminen, jolloin muodostuu käsitys potilaasta ja hänen vaivastaan. Opiskelumme alkuvaiheessa korostettiin aina huolellisen anamneesin merkitystä. Potilaan kertomus ja sen luotettavuus olivat puntarissa. Kliininen statuksen tekeminen antoi viitteet siihen, mistä oikein oli kysymys.

Hyvä potilas-lääkärisuhde edellytti luottamusta. Jos se ei syntynyt heti, niin usein jatkumo suhteessa muodosti sen.
Nykypäivä antaa mahdollisuudet diagnostiikkaan eri tavalla kuin vuosisatoja sitten. Mihin tämä on johtanut? Human bias on vähitellen kadonnut. Potilaan kohtaamisesta alkaa tulla harvinaisuus. Vannotaan digipalveluiden nimiin. Kun terveydenhoito perinteisessä merkityksessä sakkaa otetaan avuksi etäpalvelut. Diagnoosin ja siihen perustuvan hoidon luotettavuus nojaa entistä enemmän teknologian antamiin mahdollisuuksiin. Virheellisen diagnoosin tekemisen uhka alkaa olla todellista. Ollaan kaukana siitä, mihin havainnolla lääketieteessä aikoinaan pyrittiin.

Kun potilaan kohtaamisessa ollaan terveydenhoidossa merkittävästi erkaannuttu
on avuksi huudettava muita tahoja. Hyvän kasvualustan tälle antaa kolmannen sektorin mahdollisuudet. Ajatus tähän johti, kun havainnoin, että Etelä-Suomen Syöpäyhdistys täyttää tänä vuonna 60 vuotta.
Siitä ei ole kuin reilut 10 vuotta, kun Syöpäjärjestöjen neuvottelupäivillä Aulangolla todettiin yllättäen, että ESSY:hän täyttää kohta 50 vuotta. Oli toimenpiteiden aika. Päätettiin tehdä yhdistyksen 50-vuotishistoriikki ja pitää juhla Ritarihuoneella yhdessä yhdistyksen jäsenistön ja sidosryhmien kanssa.
Kuten juhlakirjassa todetaan, on yhdistyksemme kantava voima ollut sitoutuminen hyvään asiaan. Puhtaimmillaan se on kansanterveystyötä, jossa korostuu vapaaehtoisuus, humanismi ja eettiset arvot.
Toiminnan alkuajat olivat innostuksen aikaa. Lähdettiin kehittämään toimintaa jossa määränpää oli usein hämärän peitossa. Kehityksen takuumiehinä olivat lähinnä yhdistyksen hallitus ja toiminnanjohtaja. Yhdistyksen tunnettavuuden kehitys vaati kuitenkin, että hallituksessa oli merkittävä lääkäriedustus, jolta toivottiin jalkautumista yhdistyksen tilaisuuksiin lääketieteellisten esitelmien puitteissa.
Kaiken toiminnan selkärankana on kuitenkin ollut jäsenistö ja niiden toimintaa varten perustetut potilasosastot johtokuntineen.
Yhdistyksen hallinnossa keskeinen tehtävä on ollut jäsenistöstä valitulla edustajistolla, joka on toiminut ylimmän päätösvallan toteuttajana. Sen toiminnan painopisteeksi on valittu työ potilaiden ja jäsenistön keskuudessa. 1990-luvulla tehdyn sääntömuutoksen pohjalta edustajistoon kuuluvien määräksi tuli 26-40 entisen 54 sijaan. Viime vuosina edustajiston henkilömäärä on ollut 26, mutta se on katsottu riittäväksi kattamaan koko ESSY:n alueen.
Hallinnon marssijärjestys on ollut selvä. Päätösvalta on ollut edustajiston käsissä. Sääntömääräisissä kokouksissa kentän ääni on samalla tullut kuuluksi. Mikään ei ole kuitenkaan välttämättä pysyvää, vaan yhteiskunnan valinkauhassa saattaa olla perusteita jopa yhdistyksen toimintaan merkittävästi vaikuttaviin muutoksiin. Siksi on hyvä kysyä, mikä on ollut edustajiston merkitys ESSY:n toiminnassa? Näen, että hallituksella pitää olla taustalla taho, joka valvoo sen toimintaa. Itse olen kokenut sen tarpeellisuuden sääntömääräisessä kokouksessa, jossa edustajat mm. puuttuivat toimintasuunnitelman puutteisiin, eikä syyttä.

Olen lyhyesti havainnoinnut sekä Suomen nykyistä terveydenhoitoa että Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen toimintaa ja mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. On ilmeistä, että syöpäjärjestöjä tarvitaan entistä enemmän tukemaan julkista terveydenhoitoa. Jos näin kerran on, on aika miettiä ESSY:n alkuaikoja, jolloin oltiin hullun rohkeita, ja maailma oli avoin uusille ajatuksille, joilla toimintaa kehitettiin.

Lahdessa 25.1.2025
Ilkka Talvitie