”Mistä tunnet sä ystävän…”
”Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko, niillä se sitoo ystävät yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen.” Tämänkaltaisia värssyjä kirjoitettiin lapsena ystäville kauniisiin vihkoihin. Värssyn viereen liimattiin vielä kaunis kiiltokuva ystävyyden sinetiksi.
Syöpään sairastuttaessa ystävyys punnitaan ja se saa aivan uudenlaisen merkityksen. Sairastuneilla on monenlaisia kokemuksia ystävyydestä ja ystävien käyttäytymisestä heitä kohtaan. Ystävien kaikkoaminen ja yhteydenpidon tyrehtyminen ovat monelle syöpään sairastuneelle tuttuja kokemuksia. Tämän kaltaiset kokemukset aiheuttavat sairastuneelle surun, pettymyksen ja joskus jopa vihankin kaltaisia tunteita muutoinkin vaikeassa elämäntilanteessa. Joskus yhteydenpidon katkaisemisen taustalla saattaa olla pelko sairastuneen ystävän kohtaamisesta. Oikeiden sanojen löytäminen tuntuu vaikealta ja on helpompaa valita hiljaisuus.
Lähimpien ystävien ottaessa etäisyyttä saattaa käydä niin, että hiukan kaukaisemmista ystävistä muodostuukin yllättäen tärkeitä tukipilareita ja tämänkaltaiset ystävyyssuhteet tiivistyvät. Joskus löytyy jopa aivan uusia ystäviä esimerkiksi yhdistyksemme järjestämistä syöpään sairastuneiden vertaistukiryhmistä.
”Ystävät muodostivat WhatsApp ryhmän tuekseni.” ”Naapurini toi perheelleni ruokaa, kun kävin hoidoissa.” ”Ystäväni lähti tuekseni lääkärin vastaanotolle.” ”Kävimme ystäväni kanssa vointini mukaan viikoittain kävelyllä ja sain purkaa hänelle tuntojani. Hän kuunteli, oli läsnä, eikä tuputtanut neuvojaan. Se tuntui hyvältä ja helpotti oloani.” ”Ystäväperheemme vei lapsemme uimahalliin ja me vanhemmat saimme olla kahdestaan.” Ohessa muutama sairastuneiden kertoma esimerkki siitä, minkälainen ystävien yhteydenpito on tuntunut hyvältä.
”Ystäväni kysyi kuulumisiani, kuunteli minua ja antoi minun rauhassa puhua tai olla hiljaa. Hänen läsnäolonsa ja välittämisensä auttoivat minua suuresti.” Yksinkertainen kolmen sanan kysymys: ”Mitä sinulle kuuluu?” toimii useimmiten myös silloin, kun on ehkä hankala löytää niitä ”oikeita sanoja”. Tärkeintä on, että sairastunutta ei jätetä yksin. Ystävän laulussa asia ilmaistaan hienosti: ”Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan.”