Sinulle, sairastuneen läheinen

Tämä kirje on sinulle, jonka läheinen on sairastunut vakavasti. Ajatus siitä, että rakas ihmisesi on saanut syövän, on ahdistava. Haluat auttaa, mutta samalla koet ehkä tarvetta tuulettaa omia ajatuksiasi sairauteen liittyen. Aiheesta puhuminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Miten syövästä pitäisi puhua ystävän tai muun läheisen kanssa? Tässä muutamia askelmerkkejä avuksesi.

Työkaverini sairastui syöpään vuosia sitten. Aina myönteinen ja ulospäinsuuntautunut kollegani muuttui kärsimättömäksi ja ärtyneeksi, kun kyselin hänen vointiaan. Ihmettelin asiaa mutta totesin, että tällaista sairaus varmaan teettää – sairastunut turhautuu helposti. En kuitenkaan tohtinut kysyä työkaverilta itseltään, mistä moinen käytös johtui.

Nyt, kun olen itse sairastunut, ymmärrän työkaverini käytöstä. Minua turhauttaa ja väsyttää, jos kuulen useita kertoja päivässä tiedusteluja voinnistani. Ymmärrän läheisteni huolen, mutta samalla minusta tuntuu usein, että syöpä on syönyt persoonallisuuteni ja että olen muuttunut ankeaksi sairaudeksi.  Toisinaan minulla on paljon ajatuksia jaettavana sairauteen liittyen. Riippuu kuitenkin päivästä, puhunko mieluummin syövästä vai ihan jostain muusta.

Aika usein haluaisin käyttää ystäväajan ihan muiden asioiden kuin sairauteni pohtimiseen. Ystävien tapaaminen on minulle tarpeellinen tuulahdus normaalista elämästä, jossa on työkiireitä, kaatuneita kahvikuppeja, lomasuunnitelmia ja hiuskriisejä. Janoan tavallista elämää sen iloineen ja suruineen. Ajatus siitä, että ystäväni eivät enää jaa huoliaan kanssani ”koska tavalliset arjen huolet ovat mitättömiä sinun huoltesi rinnalla”, on surullinen. En halua ystävyyttä, jonka pääroolia näyttelee syöpä. Haluan ystävyyden, jonka päärooleissa ovat ystäväni ja minä omissa persoonissaan.

Se, miten syövästä pitäisi puhua läheisen kanssa, vaihtelee. Joku kaipaa kuuntelevaa korvaa ja tiivistä tukea, kun taas toinen haluaa sivuuttaa aiheen kokonaan. Myös puhumisen tarve sairauden eri vaiheissa vaihtelee. Tässä tuleekin jutun juoni: ei ole yhtä yleispätevästi oikeaa tai väärää tapaa puhua syövästä. Kysy läheiseltäsi, mitä hän tarvitsee, ja kerro samalla, miten sinä haluaisit asiasta puhua. Jos yhteistä ymmärrystä ei synny heti, kysy uudestaan. Harjoitelkaa yhdessä tapa viestiä, jossa molemmat tuntevat olonsa mukavaksi. Tärkeintä on, että ystävä ei jää haastavassa tilanteessa yksin.

Välittäminen on olennaista ystävyydessä. Yksinkertainen ”mitä kuuluu” on varmasti toimiva lähtökohta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kysymys kertoo siitä, että sinä välität ja olet kiinnostunut. Se on jokaiselle meistä tärkeää, oletpa sitten sairas tai terve.