Tervetuloa kurkistamaan Essyn neuvontahoitajan työpäivään!
Tavallinen työpäiväni lähtee käyntiin sillä, että pyöräilen runsaan viiden kilometrin matkan kotoa Hämeenlinnan toimipisteeseemme Palokunnankadulle. Pyörän selässä katselen usein luontoa ja kasveja ympärilläni. Välillä ajatukset voivat olla jo tiiviisti alkavassa työpäivässä. Huomaan, että liikkuessa jokin mieltäni askarruttava asia saattaa nytkähtää itsestään eteenpäin.
Päivä alkaa toimistolla
Aamun ensimmäinen tunti töissä menee usein sähköposteja lukien ja niihin vastaten sekä päivän ohjelmaan valmistautuen. Meillä Syöpäjärjestöjen työntekijöillä on muutamia kertoja kuukaudessa yhteisiä etätapaamisia, milloin terveyden edistämiseen, vapaaehtoistoimintaan tai kuntoutukseen liittyen. Näissä saamme ajankohtaista tietoa ja pääsemme jakamaan hyviä toimintatapoja ja ideoita esimerkiksi kuntoutumista tukevien kurssien järjestämiseen. Tällaisten etäaamukahvien aikana hörppään usein teekupin ja syön aamupäivän välipalana jugurttia ja mysliä.
Keskipäivän kohtaamisia
Päivän aikana minulla on usein varattuna asiakastapaamisia toimistollemme, sairaalaan tai etämuotoisesti Teams-sovelluksen kautta. Lisäksi minulla voi olla sovittuna soittoja syöpään sairastuneiden tai heidän läheistensä kanssa. Minulle tulee myös suoraan puheluita ja viestejä ihmisiltä, joita syöpään liittyvät asiat mietityttävät. Ihmisten kanssa keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Jollekin on tärkeä saada tietoa sairaudesta ja hoidoista sekä siitä, mistä hän voisi saada tukea ja apua tilanteeseensa. Itse olen työskennellyt ennen neuvontahoitajan työtä kymmeniä vuosia sairaaloissa syöpäpotilaiden parissa, joten yleisiä neuvoja ja niksejä pystyn ihmisten kanssa käymään läpi, mutta varsinaisissa lääketieteellisissä kysymyksissä ohjaan ihmisen ottamaan aina yhteyttä omaan hoitavaan tahoon.
Monen ihmisen kanssa keskustelemme siitä, miten perhe ja läheiset suhtautuvat sairauteen, miten sairaus ja hoidot vaikuttavat työkykyyn ja arjessa pärjäämiseen, miten seksuaalisuus ja minäkuva mahdollisesti muuttuvat. Tärkeässä osassa keskusteluja on usein ihmisen henkinen jaksaminen oman tai läheisen sairauden keskellä. Yhdessä mietimme keinoja, joilla omaa jaksamistaan voisi tukea. Usein asiakkaalle on tärkeää, että hän pääsee kertomaan suurimmista huolistaan ja peloistaan, ja että vastassa on ihminen, jolla on aikaa, joka kuuntelee ja ottaa vastaan ihmisen tunnetilat.
Lounastauko on yksi jaksamista tukeva arkinen osa työpäivääni. Lounaalla pyrin unohtamaan hetkeksi työasiat ja nautin kotoa tuotua eväsruokaa tai lähden salaatille alueen mukaviin kahviloihin.
Iltapäivällä ryhmää ohjaamassa
Iltapäivisin olen usein ohjaajana vertaistukiryhmässä, joka kokoontuu joko toimipisteessämme tai verkkomuotoisesti Teamsin kautta. Asiakkaamme kokevat, että vertaistukiryhmissä parasta on se, että he pääsevät keskustelemaan muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa. He saavat tietoa ja vinkkejä toisiltaan ja kuulevat, etteivät ole yksin ajatustensa ja huoliensa kanssa. On lohdullista tietää, että samanlaisia mietteitä ja kokemuksia on muillakin.
Tukea työyhteisöstä
Hämeenlinnan ja Riihimäen toimipisteissämme työskentelen yksin. Mahtavasta Essyn työyhteisöstä saan kuitenkin aina tukea ja neuvoja, kun niitä kaipaan. Voin aina kilauttaa työkaverille Lahteen tai Helsinkiin ja yhdessä pohdiskella asioita. Tiedän, että esimieheni eli toiminnanjohtajamme on aina valmiina kuuntelemaan ja auttamaan, jos koen tilanteen sitä kaipaavan. Kerran viikossa tapaamme verkossa Essyn henkilökunnan työkokouksessa. On mukava tavata toisemme ruudulla ja käydä läpi yhdessä viikon ajankohtaisimmat asiat. Oman jaksamisen ja työntekijänä kehittymisen tukena minulla on myös työnohjaaja, jota tapaan noin kerran kuukaudessa. Työnohjaajan kanssa pohdimme yhdessä asiakaskohtaamisten herättämiä mietteitä. Näissä keskusteluissa asiakkaiden nimet tai muut tunnistettavat tiedot eivät tule esiin ja keskitymme oman työskentelyni kehittämiseen.
Vapaaehtoisten tukena
Usein työpäivän aikana juttelen tai tapaan vertaistukihenkilöitämme tai paikallisosastomme vapaaehtoisia. Vertaistukihenkilöillemme välitän tulleita tukihenkilöpyyntöjä ja pyrin olemaan heidän tukenaan, kun heitä jää mietityttämään kohtaaminen sairastuneen tai läheisen kanssa. Vapaaehtoistemme kanssa mietimme yhdessä toimintaa ja sen järjestämistä.
Työn suolana vaihtelevat päivät
Jokainen työpäiväni on erilainen. Aamulla ei voi tietää, millaisia kohtaamisia päivään mahtuu. Työpäiviini vaihtelevuutta tuo myös se, että osan viikkoa olen Hämeenlinnan ja osan Riihimäen toimipisteessä. Etätyön tekeminen on myös mahdollista ajoittain työpäivän sisällön mukaan. Koen, että työni suola on juuri se, että työpäivät vaihtelevat välillä suurestikin. Erilaisten työtehtävien kautta omaa osaamista saa haastaa ja koko ajan opin työssäni uutta. Parhaita hetkiä työssäni ovat ne, kun ihminen löytää keskustelun kautta itsestään vastauksia, jotka auttavat häntä jaksamaan haastavan tilanteen keskellä. Koen, että neuvontahoitajana minulla ei moneenkaan tilanteeseen ole suoria vastauksia, mutta asiakkaan kanssa tai vertaistukiryhmässä porukalla voimme pohdiskella asioita. Monesti asioiden sanominen ääneen auttaa ja helpottaa.
Työpäivän päättyessä hyppään pyörän selkään ja polkaisen kotiin. Työmatkalla ajatukset kääntyvät työstä kotiaskareihin ja vapaa-aikaan.