Voimaa toisistamme
”Eräänä elokuun upeana päivänä me lämpimät essyläiset olimme koolla viettämässä herkullisessa Hämeenlinnassa räväkkää tiimipäivää. Ryhdikkään päivän ohjelmaan kuului laiskaa herkuttelua, vetämätöntä yhdessäoloa, ylellistä ulkoilua ja notkeaa aivojumppaa Mysteeripelin parissa.”
Tällaista tosielämän tarinaa syntyi, kun tapasimme Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen työntekijöiden kanssa viiden kuukauden jälkeen kasvokkain aurinkoisessa Hämeenlinnassa. Kyseisen kertomuksen olin kirjoittanut etukäteen valmiiksi, mutta päivässä mukana olleet täydensivät sitä satunnaisesti keksimillään adjektiiveilla. Olimme koko poikkeuksellisen koronakevään ja -kesän aikana tavanneet viikoittain etänä Teams-sovelluksen avulla, mutta voi sitä ilon ja riemun määrää kun pääsimme pitkän ajan jälkeen saman pöydän ääreen. Vaikka lähellä olo ja halaukset olivat edelleenkin kiellettyjä, nautimme toistemme seurasta täysin siemauksin. Päivä oli täynnä lämpöä ja naurua. Päivän jälkeen koin itseni todella energiseksi ja pirteäksi. Me essyläiset vedimme henkeä, keräsimme toisistamme voimaa ja vertaistukea alkavaa syksyä varten.
Päivän aikana lauleskelimme yhdessä Kari Tapion laulua Myrskyn jälkeen. Vaikka koronan aiheuttama poikkeustilanne ja arkeamme muuttava tuuli ei olekaan vielä ohi, meistä jokainen tarvitsee tyyntä ja seesteisempää hetkeä elämän myrskyjen keskellä. Tarvitsemme yhdessä oloa, ymmärrystä, naurua ja positiivista palautetta.
Tiimipäivämme aikana jokainen työntekijämme myös kirjoitti kortille jotain kaunista työkaveristaan. Syntyi aitoja sanoja ja palautetta meille jokaiselle. Näistä teksteistä voimme ammentaa voimaa niihin työpäiviin, jolloin tuntuu, että kaikki ei onnistu aivan parhaalla mahdollisella tavalla.
Joskus asiakkaamme kysyvät meiltä essyläisiltä, kuinka jaksamme työssämme. Meidän voimavaramme on tiimi, mahtava työyhteisö, jolle saamme jakaa sekä ilomme ja onnistumisemme että surumme ja virheemme. Tätä samaa jakamista saamme usein nähdä vertaistukiryhmissämme. Vertaisten keskustelu vaikeiden asioiden keskellä on täynnä iloa ja ymmärrystä toisen tilanteesta. Hyväksymistä ja myötätuntoa.
Kari Tapio jatkaa laulussaan: ”Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan yksin vaeltaa, se liitää parvessaan. Aidon ystävyyden silta kaarineen, päivänvalon lailla kantaa sydämeen.” Ja sama asia tiimipäivämme adjektiivikertomuksen sanoin: ”Tarvitsemme toisiltamme hiljaista yhteistyötä, puheliasta tsemppausta ja hedelmällistä ajatusten jakamista, jotta jaksamme puurtaa aurinkoisesti eteenpäin.”
Vertaisissa on voimaa!
