Ystävänä sairastuneelle

Ystävänä sairastuneelle

Älä anna periksi, rakas ystäväni!

Meren rannalla on tilaa hengittää ja rannalla näkee kauas. Niin kauas, ettei edes enää tiedä, missä meri muuttuu taivaaksi.

Sitä paitsi tuulisella rannalla vastaantulija ei huomaa, että en pysty pidättämään kyyneliä. En jaksa enää vakuutella, että kaikki on hyvin, koska ei ole. Syöpä on helvetin epäreilu.

Muistan sen päivän, kun ihminen, jonka kanssa sain kasvaa, vakuutteli kahvipöydässä tiukasti silmiini katsoen, että ei ajatellut kuolla tähän. Ja mä nieleskelin itkua, koska pelkäsin niin. Muistan senkin, kun jalkani pettivät alta arkun äärellä. Isä piti minusta kiinni.

Minun maailmassani kaikki eivät syövästä selviä, mutta en halua antaa sille ajatukselle valtaa. Enkä varsinkaan paljastaa sinulle, että kun kerroit uutisen rintasyövästäsi, mun mieli ajatteli ensimmäisenä kuolemaa.

Tätä kirjoittaessa ajattelen kunnioituksella kirurgia, joka parhaillaan operoi sinua ja oman työni tekemisestä ei tule yhtään mitään. Ajatukset eivät edes pyöri eivätkä harhaile, vaan tuntuu, ettei niitä ole. Mä vaan odotan.

Viime yönä heräsin selaamaan kaikki mahdolliset verkkosivut vielä uudelleen, josta löytäisi luotettavaa tietoa siitä, mitä leikkauksessa tapahtuu ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Vaikka muuten en tiedä, mitä digitalisaatiosta ajattelisin, viime yönä kiittelin: verkosta löytyy yhtä ja toista järkevää luettavaa juuri silloin, kun faktat ovat kaikista tarpeellisimpia.

Emme ole tavanneet hetkeen kasvokkain, puhuneet vain puhelimessa. Juuri nyt pelkään eniten paljastavani pelkoni sinulle. Puhelin on nyt hyvä – et näe mun kasvojani etkä pitkin poskia valuvia kyyneleitä, kun kuulen, kuinka kerrot ties kuinka monetta kertaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen aivan kuin ensimmäistä kertaa. Ja mä kysyn ne samat asiat uudelleen ja uudelleen, koska ajattelen, että sun täytyy varmaan saada nyt toistaa tätä.

Mä tajuan, että olet tilanteesta järkyttynyt etkä taida oikein vielä edes tajuta, mitä tässä tapahtuu – sait diagnoosin rutiinimammografiassa ja kaikki on edennyt sen jälkeen ammattilaisten asiantuntevassa hoidossa varsin nopeasti. Taidat olla oman elämäsi matkustaja just nyt, joku muu ohjaa.

Vaikka kuinka haluaisin ajatella muuta, on viime aikoina mieleeni palannut myös hautajaistunnelmia, joita syöpä on järjestänyt viime vuosina useammat. Luulen, että tiedät mun ajatusten palaavan niihin hetkiin, mutta et sano mitään sinäkään. Ei pidäkään, koska nyt ei ole luovuttamisen hetki. Hoidetaan tää elämä ensin.

Peppi

Läheinen, Sinulla on mahdollisuus ammattilaisen tukeen

Syöpä koskettaa sairastuneen lisäksi isoa joukkoa ihmisiä hänen ympärillään. Tuossa joukossa on puolisoita, lapsia, vanhempia, sisaruksia, työkavereita, ystäviä ja lukuisia monissa muissa rooleissa olevia. Jokainen heistä kokee läheisen sairastumisen omalla tavallaan. Joku ottaa etäisyyttä, ei uskalla kohdata, pelkää oikeiden sanojen löytämistä. Toinen elää joka solulla mukana, haluaa kuunnella, tukea, auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Joku tuntee kehossaan samat oireet kuin sairastunut ja hänellä herää huoli, onko minullakin syöpä? Läheisten tunteissa monesti päällimmäisenä on avuttomuus. Miten voin parhaiten tukea sairastunutta, kuinka helpottaa hänen oloaan? Miten omat voimani riittävät, kuinka jaksan käydä tämän kaiken läpi?

Läheisten ei tarvitse olla yksin. Heillä on mahdollisuus soittaa tai tulla keskustelemaan ja saamaan tukea yhdistyksemme neuvontahoitajilta. Myös vertaistukiryhmät ovat tärkeitä paikkoja kokemusten jakamiseen toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Syöpäjärjestöjen sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseille voi hakeutua yhdessä sairastuneen puolison tai koko perheen kanssa hoitojen jälkeen. Yhdistyksestämme saa myös maksutta syöpäpotilaiden läheiselle suunnatun opasvihkosen. Läheisten jaksaminen on tärkeää ja tunteiden tuulettamiseen sekä jakamiseen on monia mahdollisuuksia. Kun hoidat läheisenä itseäsi, voit parhaiten olla sairastuneen tukena. Älä epäröi, vaan hae apua ajoissa!

Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen neuvontahoitaja