Kun elämä pysähtyy, mutta liike jatkuu

Syksyllä 2023 sain diagnoosin, jota kukaan ei halua kuulla: parantumaton syöpä. Tieto oli pysäyttävä ja vei hetken aikaa, ennen kuin oivalsin, että repussani on paljon keinoja oman hyvinvointini ja jaksamiseni parantamiseen. Olen liikunta-alan ammattilainen, ja tiesin kokemuksesta, miten valtavan suuri merkitys liikunnalla on jaksamiseen, mielialaan ja elämänlaatuun. Erityisesti silloin, kun elämä heittää eteen kierrepallon.

Opin myös tuntemaan, miltä tuntuu, kun ei jaksa liikkua. Kun hoidot vievät voimat ja arki kutistuu päivästä toiseen selviytymiseksi. Siksi halusin selvittää, miten syöpään sairastuneita voisi tukea ja kannustaa lisäämään fyysistä aktiivisuutta arkeensa niin, että se tuntuu turvalliselta, mahdolliselta ja omalta. Tästä ajatuksesta muokkaantui liikunnan edistämisen lopputyö Haaga-Helian YAMK-opinnoissa.

Etsiessäni yhteistyökumppania Etelä-Suomen Syöpäyhdistys tarttui ideaan heti. Yhdistys tarjosi tukea, näkyvyyttä ja tilat liikuntapilotin toteuttamiseen – ja siitä alkoi yhteinen matka.

Ensimmäinen kokoontuminen: kahdeksan naista, kahdeksan tarinaa

Syksyllä 2024 alkoi osallistujien rekrytointi. Kiinnostus liikuntapilottiin oli positiivinen yllätys: hakijoita oli enemmän kuin mukaan olisimme pystyneet ottamaan. Lopulta yhtenä helmikuisena tiistaina keväällä 2025 Essyn Ruoholahden tiloihin asteli kahdeksan naista; eri-ikäisiä, sairauden ja hoitojen eri vaiheissa, eri syöpä ja jokaisella oli oma tarinansa kerrottavana.

Yhdellä matka oli vasta alussa, toisella syövän kanssa oli jo opittu elämään. Neljällä osallistujalla oli rintasyöpädiagnoosi, neljällä muita syöpätyyppejä. Vaikka ryhmä oli monimuotoinen, yksi asia yhdisti kaikkia: halu elää mahdollisimman normaalia, hyvää ja aktiivista elämää diagnoosista huolimatta.

Tästä alkoi viiden viikon mittainen yhteinen matka. Tapasimme ryhmän kanssa viisi kertaa lähitapaamisena Ruoholahdessa ja viisi kertaa etänä. Jotta osallistumiskynnys olisi mahdollisimman matala, etätapaamisiin saattoi osallistua kamera kiinni; tärkeintä oli se, että on paikalla. Jokainen tapaamiskerta sisälsi tietoa liikunnan hyödyistä, yhteisiä keskusteluja ja ohjattua liikuntaa.

Liikkumisen pelon voittaminen

Yksi yleisimmistä esteistä syöpään sairastuneilla on pelko siitä, voiko liikunta pahentaa oireita. Onko liikunta turvallista syöpähoitojen aikana? Miten uskallan liikkua? Paljonko voin liikkua? Tämä pelko nousi vahvasti esiin myös liikuntapilotissa.

Siksi merkittävää projektissa oli, että 100 % osallistujista koki harjoittelun turvalliseksi ja osallistumisprosentti oli huikeat 84 %. Tutkimusnäyttö liikunnasta on selkeää: liikunta on turvallista ja hyödyllistä kaikissa syövän hoidon vaiheissa. Kun minäpystyvyys kasvaa eli tunne siitä, että minä pystyn tähän ja minä voin, uskallus fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan lisääntyy. Liikuntapilotti vahvisti tutkimusnäytön todeksi.

Mitä osallistujat saivat liikuntapilotista?

Osallistujien palautteissa neljä asiaa koettiin kaikkein tärkeimmiksi:

• Motivaatio liikkua lisääntyi
• Minäpystyvyys kasvoi ja sitä kautta uskallus liikkua
• Tieto ja osaaminen karttui
• Vertaistuki

Liikuntapilotti toteutettiin asiakaslähtöisesti palvelumuotoilun keinoin: jokaisen osallistujat tarpeet ja toiveet olivat suunnittelun keskiössä. Kaikkein tärkeintä projektissa oli se, mitä hyötyä osallistujat kokivat saavansa ja vaikuttiko pilotin anti heidän liikkumiseensa ja elämisen laatuun.

Tulokset olivat vaikuttavia:

• Kaikilla fyysinen aktiivisuus lisääntyi. Puolella osallistujista arkiaktiivisuus kasvoi, ja neljäsosalla se lisääntyi hyvin paljon.
• 75 % koki kestävyyskunnon parantuneen.
• Lihaskunto, liikkuvuus ja liikehallinta paranivat useimmilla.
• Lähes 90 % raportoi elämänlaadun ja mielialan kohentuneen.
• Motivaatio jatkaa liikkumista pilotin jälkeen oli kaikilla korkea vielä 6 kk pilotin päättymisen jälkeen

Puolen vuoden seurantatapaamisessa 7/8 osallistujasta kertoi motivaation pysyneen korkeana, ja kolme heistä korosti liikunnan merkitystä arjessaan.

Miksi tämä on tärkeää?

Tämä projekti vahvistaa sen, minkä moni terveydenhuollon ammattilainen jo tietää: liikkumaan kannustamisen tulisi olla osa jokaisen syöpäpotilaan hoitopolkua. Fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vaikutukset hyvinvointiin, jaksamiseen ja elämänlaatuun ovat kiistattomat.

Syöpäyhdistykset ovat aina olleet edelläkävijöitä uusien toimintatapojen kehittämisessä. Niissä on valtavasti osaamista ja vertaistukea, joka on korvaamaton voimavara syöpään sairastuneelle. Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen matalan kynnyksen liikuntatoiminta on tästä erinomainen esimerkki.

Toivon, että tämä kehittämistyö rohkaisee ja kannustaa yhä useampaa syöpädiagnoosin saanutta ottamaan askeleen kohti fyysisesti aktiivisempaa arkea ja liikunnallista kuntotutusta. Ei siksi, että syöpään sairastuneen pitäisi jaksaa enemmän – vaan siksi, että säännöllinen liikunta voi tuoda elämään lisää iloa, voimaa ja toivoa.

•  Jos haluat tietää kehittämistyöstä enemmän: Pysy liikkeessä syöpään sairastuneenakin – liikuntapilotti syöpäyhdistykselle : https://www.theseus.fi/handle/10024/903397

Mari Koski
liikunnanohjaaja (YAMK)