Katse kääntyy
Katse kääntyy, kääntyy ja ihmettelee. Tuo ei ole enää sama ihminen. Näyttää, kuulostaa ja tuntuu erilaiselta. Katse on hiljainen, sulkeutunut, peloissaan. Tajunnan virta on katkennut, pysähtynyt. Tuon katseen takana olen minä, jossain siellä. Minä, joka en enää ole minä. Tunnustelen, etsin ja katoan. Hetken, välähdyksen, olen siellä. Aika, ole armollinen, löydä minuuteni, naiseuteni. Löydä minut.
Kohtaamisten vuosi – hetkiä hoitajantyön arjesta tiedon, tuen ja toivon ääreltä
Terveydenhoitaja Niina Nykänen kertoo hoitajan työstään Essyssä – kohtaamisista, joissa vuorottelevat ilo ja suru, epävarmuus ja toivo. Jokainen hetki potilaiden ja heidän läheistensä kanssa […]
Lue lisää
Katto romahtaa
Palatessani kolmen kuukauden kuvausmatkalta Portugalista huomasin peilistä, että rinnassani on jotakin outoa – ja tiesin ennen lääkäriä sen olevan syöpä. Neljä päivää kannoin epäilystä […]
Lue lisää
Pelosta ymmärrykseen – mitä opin palliatiivisesta hoidosta
Mervi Kaartoaho oli pelännyt sanaa palliatiivinen hoito, kunnes osallistui Essyn luennolle Palliatiivinen hoito elämää tukemassa. Luennolta hän sai tietoa, joka korjasi monia väärinkäsityksiä.
Lue lisää